DNA- tutkimus pähkinänkuoressa

DNA-sukututkimuksessa tutkitaan henkilön DNA-näytettä. Tutkimus on kenen tahansa teetettävissä, kohtuuhintaan, kotoa käsin. 

DNA sisältää ihmisen perimän, geenit, jotka lapsi saa biologisilta vanhemmiltaan. DNA-sukututkimus antaa vastauksia periaatteessa kahteen kysymykseen:

1) tutkimus kertoo henkilön esihistoriasta. Se kertoo, mihin ihmiskunnan alkuhämärässä syntyneeseen "klaaniin" ja sen sukuhaaroihin henkilön suora isälinja ja suora äitilinja kuuluvat. Tutkimuksen myötä selviää, minkälaisen vaelluksen esivanhemmat ovat maapallolla tehneet, ennen kuin on päädytty nykyisille asuinsijoille.

2) tutkimus löytää geenisukulaisia, kun eri DNA-näytteitä verrataan keskenään. Samalla tutkimus antaa ennusteen siitä, kuinka läheistä sukua kukin DNA-sukulainen on, kuinka monta sukupolvea sitten henkilön ja kunkin "osuman" yhteinen esivanhempi on elänyt. . 

Teoria:  

DNA-sukututkimus perustuu neljään kulmakiveen: 

Jokainen kantaa tietoa esivanhemmistaan geeneissään.  Sukupolvesta toiseen lapsi on perinyt geeninsä biologisilta vanhemmiltaan, puoliksi kummaltakin, satunnaisesti.

On yksittäisiä geenejä, jotka lapsi perii aina vain isältään tai aina vain äidiltään. Niinpä nämä geenit ovat kopioituneet läpi sukupolvien isälinjassa geneettiseltä "Aatamilta", äitilinjassa geneettiseltä "Eevalta" asti. Tähän perustuu suoran isälinjan ja suoran äitilinjan tutkimus. 

Mutaatio on sukuhaaran"korvamerkki". Geenin kopioitumisessa vanhemmalta lapselle tapahtuu satunnaisesti virheitä, mutaatioita. Mutaatio periytyy edelleen tämän lapsen jälkeläisille. Mutaatioista kyetään päättelemään, kuinka kauan sitten kyseinen sukuhaara syntyi ja kuinka monta sukupolvea sitten kahden "geenisukulaisen" yhteinen esivanhempi on elänyt.

• Vertaamalla DNA-näytteden kokonaisperimää, löydetään etäserkkuja.  Samoista esivanhemmista polveutuvissa (serkuksissa) on vielä monen sukupolven kuluttua niin paljn yhteistä kokonaisperimää, että sukulaisuus kyetään päättelemään.

Käytäntö: 

Sukututkimuksessa käytettäviä DNA-testejä on kolmenlaisia:

        1) isälinjan tutkimus (Y-DNA)

        2) äitilinjan tutkimus (mtDNA)

        3) kokonaisperimän tutkimus ("serkkuhaku", Family Finder)   

Testin tilaus ja tulosten raportointi asiakkaalle tapahtuu internetin välityksellä. Tilauksen jälkeen sinulle tulee postissa näytepakkaus. Näyte pyyhkäistään itse posken sisäpinnasta. Vastauslähetyksenä näyte palautetaan testilaboratorioon. Jokainen asiakas saa oman henkilökohtaisen tulossivun Internetiin. Sähköpostilla tulee myös aina ilmoitus asiakkaalle, kun uusia tuloksia on internetissä nähtävissä. Tulossivuilta saa automaattisesti sähköpostiyhteyden muihin testin tehneisiin, joiden testinäyte on kertonut sukulaisuudesta.  

DNA-tutkimus ja sen tulos ei ole kertaluontoinen ilo. Harrastus jatkuu vuosikausia. Oman DNA-näytteen tiedot säilytetään tutkimuslaitoksen tietokannassa. Uusia tuloksia kerrotaan aina, kun oman testin jälkeenkin tehdyistä testeistä löytyy uusi geenisukulaisia (tämä kannattaa huomioida, kun arvioi testin hintaa!). 

Ihmisen genomi kyettiin avaamaan vasta v. 2001. Maailmassa on tällä hetkellä tehty ilmeisesti pari miljoonaa sukututkimusharrastukseen liittyvää DNA-tutkimusta. Suosituin suomalaisten käyttämä tutkimuslaitos on amerikkalainen FamilyTreeDNA. Se on maailman suurin alan yritys. Sen tietokannassa on yli puoli miljoonaa testinäytettä. Noin 90 % harrastajista on valinnut sen*)

 Suomi DNA -projektissa on tällä hetkellä mukana lähes 4000 harrastajaa. 

*) Mitä enemmän tutkimuslaitoksen tietokannassa on muita testituloksia ja mitä suositumpi tutkimuslaitos on, sitä enemmän ja tarkempaa tietoa omasta testistä on mahdollista saada, nyt ja tulevaisuudessa. Vähitellen tutkimuslaitokset tekevät sopimuksia tulosten yhteiskäytöstä.

Suhde perinteiseen sukututkimukseen

1) DNA-sukututkimus ei millään muotoa voi korvata tai olla vaihtoehto perinteiselle sukututkimuk-selle. Sen pääfokus on selvästi kauempana menneisyydessä. Ellei sukusi esihistoria kiinnosta sinua lainkaan, ei testiä kannata tehdä. Sukupuutasi DNA-testi ei piirrä.

2) DNA-sukututkimus voi rikastaa perinteistä sukututkimusta. Se tuo esille samoista esivanhemmista polveutuvia sukulaissukuja. Se löytää etäisiä, ennen tuntemattomia sukulaisia. Sukulaisuuden alkuperää voi sitten yhdessä tämän "osuman" kanssa selvittää perinteisen sukututkimuksen keinoin, mikäli yhteinen esivanhempi on "kirkonkirjahistorian" kattamalla ajalla.  

3) DNA-sukututkimus voi vahvistaa perinteisen sukututkimuksen epävarmoja sukulaisuustietoja. Se voi myös kumota tietoja tai vankkoja uskomuksia, joiden varaan perinteistä sukututkimusta on  rakennettu.