Sodan sankarit

Toinen maailmansota koetteli Karjalaa ja siten myös Kekkiläisiä. Miehet olivat rintamalla pahoissa paikoissa kunnostautuen taisteluissa ja ansaiten muistoristejä ja mitaleja. Suurimmat sankarit kuitenkin menehtyivät taisteluissa ja saivat haudalleen ristin, osa puisen taistelupaikkojen läheisyyteen, osa kotiseudulleen hautapaikalle ja osa uusille paikoille rajan Suomen puolelle. Tilaisuuden tullen sukujuhlien yhteydessä tai Karjalan matkoilla sukuseuralaiset osoittavat kunnioitustaan sankarivainajilleen.

Evakkotaival

Sodan lopputuloksen selvittyä jouduttiin evakkotiellä. Erilaisia kuljetusjärjestelyjä oli, pääasiassa pyrittiin junakuljetuksiin. Käytännössä mukaansa sai vain sen mitä jaksoi kantaa. Monet joutuivat suorittamaan evakkomatkansa myös jalkapatikassa. Ruokailut, WC- käynnit, hygienianhoito ja lepo hoitui luonnon ehdoin. ABC- huoltamot olivat silloin harvassa.

Evakkojen sijoituspaikat

Evakkoja sijoitettiin pitäjittäin Suomen alueelle lukuunottamatta Pohjois-Suomea ja ruotsinkielisiä alueita. Hiitolan Kekit sijoittuivat Porin alueelle, Sakkolan Kekit Tampereen eteläpuolelle, Antrean Kekit Hämeenlinnan eteläpuolelle ja Käkisalmen Kekit Helsinkiin. Sijoituspaikoista oli liikehdintää muihin paikkoihin esimerkiksi metsäpiiriesimies Matti Tobiaksenpoika Kekin perheenjäsenet jäivät osin Helsinkiin, osin muuttivat Seinäjoelle, Lappeenrantaan, Korkeakoskelle ja edelleen Ruotsiin sekä Kanadaan.